keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Vuosisadan rakkaustarina: Minä&Lontoo

Lontoo. Oli huikea. Kuten aina. Nautin valtavasti ajastani ja vaikka Roosa oli töissä sekä perjantaina että lauantaina, en tuntenut oloani mitenkään yksinäiseksi missään vaiheessa: oli ihanaa, kun sain mennä minne halusin, käyttää aikani miten halusin ja syödä mitä halusin. Kävin omissa suosikkipaikoissa ja tottakai kattomassa omaa kotia Camberwellissa. Lennettiin Katen kanssa yhtämatkaa Lontooseen torstai-iltana, huonon sään takia lento oli myöhässä ja kohteessa Roosan ja Seanin kotona Colliers Woodin aseman lähellä olin kello seitsemän aikoihin. Yksi asia mitä ei ole Dublinissa ollut ikävä on ruuhka-ajan tube. Roosa oli kokannut ihanaa salaattia, quinoaa ja kalaa. Siinä juotiin muutamat lasit viiniä ja vaihdettiin kuulumisia. Yhdentoista aikaan painuttiin pehkuihin, Roosalla oli aikanen aamu töissä ja minä olin reissaamisesta aika puhki.

Perjantaina heräsin siinä yhdeksän aikaan ja kymmenen hoodeilla olin valmis lähtöön. Ensin suuntasin Putneyhin, Artisan -nimiseen kahvilaan, jossa Roosa toimii baristana. Itse en ole mikään kahviasiantuntija ja juon ihan ilolla sen kupposen Juhlamokkaa aamusta, mutta pakko myöntää että tämä kahvi oli paras jonka olen koskaan juonut. Maku oli mieletön. Loisto tapa aloittaa aamu. Roosa pääsi juuri sopivasti lounastauolle ja rupateltiin siinä puolisen tuntia ennenku neidin piti jatkaa hommia. Putneysta suuntasin Claphamin kautta omaan kotiin Camberwelliin. Alue on muuttunut jonkun verran, uusia taloja oli rakennettu, lähi pubi Black Sheep oli vaihtanut nimeä ja Co-Operative lähikauppa sisustettu niin fiiniksi että! Oli ihanaa nähdä oma kotitalo, mutta kamalaa kun sinne ei voinut enää mennä sisälle. Mun host perhe muutti Dorsetiin vähän mun lähdön jälkeen. Tuttujen naapureitten autot olivat edelleen parkkeerattuna kadulla ja tottakai tuli hirveä ikävä Kristiinaa ja Haydenia ja Minnaa ja Mikea tottakai. Ja meidän maailman ihaninta vehnäterrieri Nuuskua. Käveleskelin meidän lähipuisto Myatt's Fields Parkissa ja paljon muistoja tuli mieleen. 

Artisanin upeeta kahvia

Myatt's Fields Park


Kotiseutuvierailun jälkeen suuntasin keskustaan, Sohoon ja Oxford Streetille. Sohossa on yksi kauppa, joka myy suomalaisten suosikkia Koskenkorvaa ja koska lauantaina juhlittiin suomen itsenäisyyspäivää, kävin hakemassa pullon salmaria ja minttua, tottakai. Lounaalla kävin Le Pain Quotidien -nimisessä ketjuraflassa, josta saa hyvää ranskalaistyyppistä ruokaa ja leivonnaisia. Ostosten ja ruoan jälkeen käväisin Hyde Parkissa, jossa on joulun alla Winter Wonderland hulabaloo: tivoli, luistinrata ja joulumarkkinat. Jälleen oli pistetty edellisvuosia prameammaksi ja hulppeammaksi. Mulled Winen jälkeen suuntasin takaisin Roosan ja Seanin luokse jossa dinneri jo odottikin pöydässä. Suunnattiin vielä Wimbledoniin meidän vakkari terassi pubiin parille Roosan kanssa, josta saa ihanaa mulled siideriä. 

Le Pain Quotidien



Lauantaina lähdin jo ennen yhdeksää liikkeelle, Portobello Roadille. Vaikka olin semi ajoissa liikkellä, ihmisiä oli hulluna: lauantai on kiireisin päivä ja turisteja riitti. Etenkin espanjalaisia. Jotka eivät ota kanssakulkijoita huomioon ollenkaan. Muuten ihanaa tavaraa oli paljon ja yksi syy miksi haluan asua Lontoossa on, että saisin sisustaa kotini kaikilla ihanilla tavaroilla juuri Portobello Marketilta. Mukaan tarttui tälläkertaa vain yksi kaulakoru. Ja ruokaa ja kahvia tietysti. Portobellolla on paljon katuruokakojuja joita kannattaa ehdottomasti kokeilla. Jälkkäriksi oli jonotettava Red Velvet cupcake Hummingbird Bakerysta. Lontoon parhaat. Notting Hill Gatelta jatkoin matkaa Brick Lanelle, joka on yksi ehdottomia lempparialueitani Lontoossa. Vaikka Sunday Vintage Market ei ollutkaan auki Old Spitalfields Marketiltakin olisi lähtenyt kaikenlaita mukaan, mutta valitettavasti mun cabin bag tarjoaa hyvin rajalliset kuljetusmahdollisuudet. Lounaalla kävin ruotsalaisessa ravintolassa nimeltä Fika, josta saa Lontoon parhaat lihapullat. 


Hummingbird Bakery 

Red Velvet

Fikan lihapullat


Kaupan kautta suuntasin Roosan ja Seanin luo, jossa alettiin Seanin kanssa väsäämään karjalanpiirakoita. Itse olen vain kerran auttanut vähäsen piirakoitten leipomisessa ja Seanilla kokemusta oli yhden leipomiskerran jäljiltä viime kesänä. Alku oli erittäin hankala, mutta kun emäntä Roosa saatiin kotiin töistä niin johan alkoi homma luistamaan. Leipomisen jälkeen pikaiset suihkut ja valmistautumiset ja itsenäisyyspäivä&joulujuhla sai alkaa. Vanhasta au pair aikojen Finn -tiimistä meitä oli paikalla neljä, minä, Roosa, Iina ja Vanessa. Oli mahtavaa nähdä tyttöjä ja vielä Lontoossa! Bileet olivat erittäin onnistuneet, mulled wine virtasi ja niitä salmari, minttu ja Finlandia shotteja tuli sitten muutamat naatiskeltua. Sunnuntai-aamuna lähdinkin suoraa sängystä kohti lentokenttää. Eipä siinä kiireessä mitään darraa ehtinyt tulla. Onneksi.

Eka pellillinen oli vähän reppana






Erityiskiitos mun maailman parhaalle Roosalle <3 ja tottakai muille tytöille. Ja Lontoolle. Olen hyvin, hyvin onnekas kun minulla on teidät elämässäni. Tämä menee myös muille Finn -teamin jäsenille. Ja on myös upeeta, että mulla on kaksi paikkaa joita voi kutsua kodiksi.

Lovin' London, Lovin' Life,

anniaro

maanantai 9. joulukuuta 2013

It's beginning to look a lot like Christmas

Pari viikkoa sitten sain mukavia vieraita, kun porukat tulivat pariksi päiväksi Dubliniin. Aika meni nopeasti erilaisia turisti -juttuja tehdessä. Keskiviikko iltana käytiin Sweetmans Pubissa syömässä (tai minä söin, äiti ja isä joivat pubin omia oluita). Ruuan jälkeen käveleskeltiin vähän ympäriinsä keskustassa, Temple Barin ja Grafton Streetin alueella. Porukat olivat matkustaneet pitkän päivän ja itsekkin olin väsynyt (tiistai Dicey's vaatii yleensä veronsa) joten painuttiin ajoissa pehkuihin. 

Torstaina suunnattiin aamusta Trinity Collegeen ja sen kirjastoon. En ollut ennen käynyt siellä, koska kirjastoon on sisäänpääsymaksu. Mutta oli kyllä rahan arvoinen visiitti: kirjasto on todella hieno ja Book of Kells -näyttely näkemisen arvoinen. Trinityltä suunnattiin St Patrick's katedraalille: reliving pappisperheen lapsuudentraumat. Ei vaan, tykkäsin pyhästä Patrickista paljon enemmän kuin Christ Churchista. Kirkolta matka jatkui Guinness Storehouseen, jossa upposi muutama tunti aikaa. Storehouse on aikamoinen kompleksi, jossa kerrotaan miten sitä kalijaa oikeen tehdään, miten se kuuluu oikeaoppisesti siihen tuoppiin kaataa ja miten sitä kuuluu oikein maistella. Oikein mukava turistikokemus kaiken kaikkiaan. Kaljoittelun jälkeen  suunnattiin Market Pubiin syömään tapasta. NAM.

Trinity College Library


St Patrck's Cathedral


Guinness Storehouse



Iskä kaataa tuoppia




Perjantaina suunnattiin beachille eli kalastajakylään nimeltä Howth. Käveleskeltiin laiturilla, piipahdettiin pienissä kalakaupoissa ja ihailtiin merta. Päivä oli hyvin tuulinen ja kylmä. Tarvitsen sen paksumman talvitakin nyt. Lounasta syötiin pubissa, jonka jälkeen palattiin junalla Dubliniin. Olen ollut vähän flunssassa nyt pari viikkoa ja sairaus vaati veronsa ja suuntasinkin reissun jälkeen pehkuihin. Äiti ja Isä jatkoivat päivää ja iltaa vielä kuorokonsertilla ja pubissa istuen. Lauantai-aamuna porukat hyppäsivätkin sitten koneeseen kohti Suomea. Oli ihanaa, että he pääsivät käymään täällä ja näkemään, missä se tytär oikein huinii menemään. 

Howth Castle






Lauantaina Pea ja Anna kutsuivat meidät jälleen Leixlipiin viettämään pikkujouluja. Mulled wine virtasi ja joulukeksit maistuivat. Iltaa jatkettiin sitten the Globe yökerhossa, jossa joukkoomme liittyivät Zoe, Pascal, Candice ja Julien. Hulluteltiin jälleen Julienin kanssa kunnolla, pilkun jälkeen hampparia ja jutustelua Suomesta random homo-pariskunnan kanssa jonka jälkeen kävellen kotiin. Huikea ilta! Rakastan sitä, kuinka täällä voi jutella tuntemattomien kanssa niin helposti: pari viikkoa sitten tiistai Dicey'sin jälkeen kävelin yhtämatkaa kotiin tuntemattoman pojan kanssa, joka kertoi mulle matkalla Dublinin historiasta. Jaettiin toisillemme myös suosikki vauvannimet. Random? Yes. Awesomely hilarious? Definitely. 

King's 

Joulun Jallutähdet



Sunnuntaina Jess järjesti Christmas Sweater Potluckin, jonka ideana oli a) hankkia ruma jouluvillapaita ja laittaa se ylle b) valmistaa jotain perinteistä ruokaa omasta kotimaastaan. Hauska ja rento ilta, hyvää ruokaa ja vähän mulled winea ja hot chocolate with Baileys. Itse valmistin lihapullia, mutta eipä ne nyt ilman sipulikeittopussia ollut oikeen hyviä. Plus jauheliha täällä on yleisesti todella huonolaatuista. En tiedä miksi. Mutta ihmiset sanoivat niiden olevan hyviä, ostin dippiä peittämään pahaa makua hahahaha.  





Crazy Family Picture


Eilen kotiuduttiin Lontoosta, mutta se seikkailu vaatii kyllä ihan oman päivityksensä.

Time, stop running, please,

anniaro

tiistai 26. marraskuuta 2013

Cork, Killarney & Ring of Kerry Trip

Viikonloppu vietettiin huikeassa seurassa, kun lähdettiin ESN DIT porukalla kohti Killarneyta ja Corkia. Matkalla saatiin nauttia myös Ring of Kerryn upeista maisemista. Perjantai-aamuna bussi starttasi liikkeelle ja ensimmäisenä pysähdyttiin tutkimaan Rock of Dunamase: "Dunamase or The Rock of Dunamase (Irish: Dún Másc "fort of Másc") is a rocky outcrop in the townland of Park or Dunamase, civil parish of Dysartenos, barony of Maryborough East, County Laois. The rock, 46 metres (151 ft) above a flat plain, has the ruins of Dunamase Castle, a defensive stronghold dating from the early Anglo-Norman period with a view across to the Slieve Bloom Mountains." 

Rock of Dunamase





Inma, minä ja Julien

Upeiden maisemien ja monien kuvien jälkeen matka jatkui kohti Killarneyta. Matkan varrella pysähdyttiin Adare -nimisessä kylässä, jossa käveltiin alueen kauniissa puistoissa. Galwayn matkalta tuttu aviomieheni Julien kosi minua myös uudestaan (cause that makes since) upean sillan kupeessa. Ja Centrasta löysimme myös kauan kadoksissa olleen esikoisemme, punaisen mustekala Georgen. Georgen seikkailuista Etelä-Irlannissa voi seurata Facebookissa valokuvakansiossa George's Travels. Killarneyn kaupunkiin saavuttiin noin viiden kuuden aikaan illalla. Illalliselle suunnattiin koko porukalla yhdessa paikalliseen pubiin, jossa maistoin ensikerran lampaanlihasta tehtyä Irish stewta. Tiedän, että tämä kyseinen stew ei ollut mitään priima herkkua, sillä se näytti ja maistui aivan ala-aste traumojen lihakeitolle. Ruokailun jälkeen palattiin vielä Neptunes hostellille parille pre-drinksulle, josta suunnattiin yökerhon ja puubin puolelle heiluttamaan pyllyä. 


Adare


Adarnen perinteiset olkikatto -talot


Lauantai-aamulla kello herätti puoli yhdeksältä, sillä oli aika suunnata Killarneyn Kansallispuistoon hevoskärryajelulle. Hevosemme Nikki oli vähän itsepäinen, mutta suoritti kierroksen kunnialla loppuun. Puistossa oli upeat maisemat vuorien ja järvien keskellä. Sää oli upea ja aurinko paistoi, mutta lämpöasteet laskivat peräti miinus viiteen. Tämä nyt ei suomalaiselle sisukkaalle neidolle ole mikään ongelma, mutta vähän lämpöisempi takki olisi ollut ihan hauska. Hevosajeluitten jälkeen olikin aika sanoa heipat Killarneylle ja suunnata kohti Ring of Kerrya: "The Ring of Kerry (Irish: Mórchuaird Chiarraí) is a 179-km-long circular tourist route in County Kerry, south-western Ireland."

Killarney National Park



Matkalla nähtiin upeita maisemia ja erinäisiä nähtävyyksiä. Irlantiin tullessani ajattelin luonnon ja maisemien olevan suunnilleen samanlaisia kuin kotona Suomessa. Upeat kallio-rannat, vhireät vuoret ja upea meri ovat kuitenkin todella uniikkeja, eikä tällaisia maisemia muualta maailmasta löydy. Jos siis olet miettinyt, että kannattaako Irlantiin lähteä, vastaus on: Ehdottomasti. Tulkaa porukalla ja vuokratkaa auto. Päivän vinkki. Lounaalle pysähdyttiin Dinglessa, jossa nautittiin bussikuskin suosittelemat Fish&Chips -annokset The Diner -nimisessä ravintolassa. Paras Fish&Chips mitä olen syönyt.  


Julien, Minä ja George



The Sleeping Giant

Corkiin saavuttiin vasta noin puol seitsemän illalla, mikä oli todella harmi, sillä en voi oikeastaan sanoa nähneeni tai olleeni Corkissa: ainoa mitä näin oli hostelli ja yökerho. Tämä jäi vaivaamaan muitakin reissulaisia. Kinley House -hostellille saapumisen jälkeen valmistauduttiin iltaan, tilattiin hostellille pizzaa, pelattiin juomapelejä ja suunnattiin baariin. Ilta oli kyllä todella hauska, kuten aina näiden tyyppien kanssa. 

Sunnuntai-aamuna suunnattiin Blarney Castlelle: "Blarney Castle (Irish: Caisleán na Blarnan) is a medieval stronghold in Blarney, near Cork, Ireland, and the River Martin. Though earlier fortifications were built on the same spot, the current keep was built by the MacCarthy of Muskerry dynasty, a cadet branch of the Kings of Desmond, and dates from 1446. The noted Blarney Stone is found among the machicolations of the castle."

Blarney Castle


Kiivettiin siis aivan linnan huipulle, jossa pussattiin pää alaspäin Blarney Stone -kiveä, jonka on tarkoitus tehdä sinut viisaammaksi ja onnekkaksi. Pussailujen jälkeen käveltiin ympäriinsä linnan kauniissa ympäritössä. Matka jatkui puolen päivän aikaan kohti Cobh -nimistä kaupunkia, jossa nautittiin lounasta. Cobh on tunnettu Titanicin viimeisenä pysähdyspaikkana, ennen kuin alus suuntasi kohti Amerikkaa. Tämän jälkeen olikin aika suunnata omaan kotiin Dubliniin. Kaiken kaikkiaan reissu oli jälleen huikean hauska, mutta jäi kyllä harmittamaan että vapaa-aikaa Corkissa oli niin vähän. 

Blarney Manor

Huomenna äippä ja iskä saapuu vieraiksi Dubliniin, tämä tarkoittaa vain yhtä asiaa: RUISLEIPÄÄ.

Thank you everyone for the A-M-A-Z-I-N-G trip. It will be difficult to say goodbye to you in January.

With love,

anniaro